C-ikäisille suunnatulla Nuorisoleirillä pelataan kahtasarjaa tytöissä ja pojissa: kilpa- ja pelisarjaa. Sarjojen ero on kilpailullisuudessa. Kilpasarjaan voi päästä osallistumaan ainoastaan pelaamalla C-ikäisten leirisarjan. Sarjasta vastaa Pesäpalloliitto ja siihen on erikseen ilmoittautuminen liiton nettisivujen kautta.

Kilpasarja = nimensä mukaisesti kilpailullisempi sarja, jossa pelataan C-ikäisten leirimestaruudesta. Kilpasarjaan tulee ilmoittautua Nuorisoleirin nettisivujen kautta, mutta paikka kilpasarjassa varmistuu vasta ennen leiriä pelatun valtakunnallisen leirisarjan kautta. Kilpasarjaan pääsee yhteensä 20 joukkuetta per tytöt/pojat. Leirisarjan sarjajärjestelmä 2008 varmistuu vasta ilmoittautumisen jälkeen.

Pelisarja = mahdollistaa leirille osallistumisen myös kilpasarjasta karsiutuneille joukkueille sekä niille, jotka eivät ole asettaneet itselleen välttämättä niin kilpailullisia tavoitteita. Pelisarjassa nähdään kuitenkin myös tiukkoja ja hyvä tasoisia pelejä, hyvää meininkiä unohtamatta. Pelisarjaan otetaan noin 30 joukkuetta per tytöt/pojat. Pelisarjaan ilmoittaudutaan Nuorisoleirin nettisivujen kautta.

Ilmoittautuminen mukaan Nuorisoleirille aukeaa nettisivuilla 1.2. Ilmoittaudu mukaan siihen sarjaan, kumpaan haluaisitte osallistua. Kilpasarjaan siirretään lopuksi ne joukkueet, jotka ovat sinne päässeet leirisarjan kautta. Kerrothan ilmoittautumislomakkeessa, JOS ETTE OSALLISTU Nuorisoleirille, jollei joukkueenne pääse kilpasarjaan leirikarsintasarjan kautta.

Kilpailua myönteisessä ilmapiirissä

Lapsen ja nuorten kilpailutoiminnassa on tärkeää miettiä minkälainen kilpailutoiminta sopii eri ikäryhmille. Lapsi ja nuori ei ole aikuinen pienoiskoossa, vaan kilpailu tulee suhteuttaa osallistujien kehitysvaiheisiin. Lasten ja nuorten urheilukilpailut eivät saa olla kopioita aikuisten tapahtumista.

Lokakuussa 2004 julkistettujen kilpailutoiminnan suositusten tekemisestä on vastannut Nuori Suomi yhdessä Olympiakomitean kanssa. Valmistelussa ovat olleet tiiviisti mukana lajiliittojen nuorisovastaavat ja on eri alojen asiantuntijoita on myös kuultu. Useat lajiliitot ovat viime vuosina kehittäneet lasten ja nuorten kilpailujärjestelmiä, myös pesäpallo.

Nuorisopesiksen tavoitteena on että kilpailutoiminta leirillä on suunniteltu lasten ja nuorten kehitystaso huomioiden.

Tärkeintä on tukea lasten henkilökohtaista kehittymistä myönteisessä ilmapiirissä, ei niinkään vertailla joukkueiden keskinäistä paremmuutta.

Urheilu on lasta varten

Lasten urheilun lähtökohtana on lapsi. Urheilu on lasta varten eikä lapsi urheilua varten. Lapsella on oikeus olla mukana omasta innostuksesta ja omien tavoitteidensa mukaan. Lasten urheiluun eivät kuulu ulkoa asetetut suorituspaineet ja menestymisen vaatimukset. Kilpailuun osallistuva lapsi tai nuori on oikeutettu toimimaan omien motiiviensa innoittamana. Kilpailussa hänen on mahdollista kokeilla omia rajojaan ja kokea huikeita tunne-elämyksiä turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä.

Kisailu, kilvoittelu ja kilpaileminen ovat tärkeä osa lasten ja nuorten urheilua. Kilpaileminen kiehtoo ja se tarjoaa vahvoja elämyksiä. Hyvin toteutettuna kilpaileminen tarjoaa turvallisia mahdollisuuksia tunteiden käsittelyn harjoitteluun, itsetunnon vahvistamiseen, sosiaalisten taitojen kehittämiseen ja oman kehittymisen seuraamiseen. Parhaimmillaan kilpaileminen on lapsen oma juttu, joka innostaa lasta ja nuorta jatkamaan urheilun harrastammista ja kilpailemista.

Lasten urheiluharrastuksessa tulee tavoitella liikunnan iloa ja osallistujien itsetunnon vahvistumista. Urheilun ja siihen liittyvän kilpailutoiminnan tulee tukea lapsen ja nuorten kasvua ja kehitystä. Jos kilpailemisesta toisia vastaan tulee ensisijainen toiminnan ohjaaja, voi lapsen itsetunto ja arvostus sitoutua pelkästään suorituksiin. Hän kokee kelpaavansa ainoastaan menestyessään. Korostuneen keskinäisen kilpailun sijasta urheilun tulee tarjota turvallinen ilmapiiri yrittämiseen ja oppimiseen sekä arvostaa henkilökohtaista edistymistä.

Lähde: Nuori Suomi, Lasten ja nuorten kilpailutoiminnan suositukset

Aikuiset ratkaisevat kilpailemisen ilmapiirin

”Vanhempien pääasiallinen tehtävä on huolehtia lastensa fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Harrastamisessa tämä tarkoittaa käytettävissä oloa. Vanhemman tulee olla hereillä lapsensa harrastamisen suhteen. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän aikuisen läsnäoloa tarvitaan, mutta myös irrottautuminen lapsen harrastuksesta on tärkeää, jotta lapsen kilpaurheiluharrastuksesta ei tule aikuisten harrastusta”, muistuttaa psykologi Tuovi Keränen.
Yksi pohdittava seikka on se, kuinka paljon lapsen harrastuksessa vanhempien on syytä olla läsnä. Yksiselitteistä ohjetta on vaikea antaa, mutta tässäkin kannattaa kuunnella lapsen ääntä. ”On hyvin lapsikohtaista kuinka vanhempien läsnäolo harjoituksissa tai kilpailuissa koetaan. Turvallisuuden tunne on tärkeintä. Jos lapsi tai nuori kokee vanhemman läsnäolon turvallisuutta ja mukavuutta lisäävänä, silloin runsaskin läsnäolo on paikallaan.”
Aikuisten oikea reagointi lapsen kilpaurheilussa vastaantuleviin tilanteisiin on tärkeintä. Siinä missä lapsi ja nuori harjoittelee kilpaurheilun kautta ilon tunteita, pettymysten kestämistä ja monia tunteita siltä väliltä, ei aikuinen voi enää harjoitella lapsen harrastuksessa omia tunteitaan.
”Lapsen ja nuoren itsetunto on vasta kehittymässä. Meille on aivan selvää, ettei 11-vuotiasta laiteta nostelemaan raskaita painoja. Yhtä selvää pitäisi olla se, ettei tuon ikäisen lapsen voi olettaa kantavan kovia paineita, mollaamista tai vähättelyä. Aikuisen tehtävä on tukea lasta ja tarjota lapsen ja nuoren itsetunnolle ravintoa. Joskus se on kannustus, joskus lohduttaminen”, Keränen kiteyttää.
Koska lapsen ja nuoren itsetunto ei kestä vielä kaikkea, on aikuisten lasten kilpaurheilussa oltava hyvin tarkkoina tekemisistään. Jos lapsi ja nuori huutaa, itkee tai paiskoo tavaroitaan pettymystä purkaessaan, ei aikuinen voi toimia lapsen harrastuksessa samoin.
”Lapsi ja nuori imee kaiken itseensä kuin sieni. Kaikki aikuisten sanomiset ja varsinkin mollaamiset jäävät vuosiksi jopa sanasta sanaan lapsen mieleen. Kehitysvaiheessa oleva itsetunto voi saada kovia kolauksia, kun lapsi ja nuori ottaa kaiken vastaan, eikä vielä osaa suhteuttaa asioita. Lapsen into kilpaurheiluharrastukseen säilyy ja kasvaa, kun ympärillä olevat aikuiset käyttäytyvät aikuismaisesti.”

Kovaan kilpailemiseen ei ole kiirettä

Lapsen ja nuoren psyykkinen kehitys kulkee aikaan ja kehitysvaiheisiin sidottuja latuja pitkin. Sama koskee fyysistä kehitystä. Jokaisen lapsen ja nuoren fyysinen kehitys tapahtuu yksilöllisesti. Biologinen kehityshaitari 8-14-vuotiailla on erittäin laaja.
”Lähtökohta on, että lapsen pitää liikkua paljon. Liikuntaharrastus ja kilpailu kuuluvat lapsen ja nuoren luonnolliseen kehitykseen, mutta 8-14-vuotiaiden lasten ja nuorten kilpailutulosten perusteella on mahdotonta ennustaa, kenestä mahdollisesti tulee huippu-urheilija ja kenestä ei”, muistuttaa urheilulääkäri Harri Hakkarainen, joka toimii mm. jääkiekossa Oulun Kärppien ja miesten maajoukkueen lääkärinä.
”Kovan kilpailuttamisen aika ei vielä olekaan tuossa iässä, vaikka toki kilpailu siihenkin ikäkauteen kuuluu. 8-14-vuotiaiden harrastamisessa avainsana on monipuolisuus. Taitojen ja fyysisten ominaisuuksien kehittäminen ovat tärkeimpiä. Jos tässä ikävaiheessa keskitytään kovaan kilpailuun, se tarkoittaa käytännössä vähemmän toistoja, yksipuolisempia toistoja ja supistaa monipuolisuutta. Sen paremmin kansanterveydellisesti kuin mahdollista tulevaa kilpaurheilu-uraa ajatellen liika kilpailuttaminen tuossa ikävaiheessa ei ole eduksi”, Hakkarainen muistuttaa.
Kilpaileminen kuuluu lapsuuteen ja nuoruuteen ja tuloksella on merkitystä. Mutta tuloksen merkitys on osa lapsen kasvun ja kehityksen rakennuspuita, ei kentän laidalla olevien vanhempien keskinäisen kilpailun ja vertailun väline.
Lasten kilpailo ei saa vaihtua aikuisten kilpailuksi.

KILPAILU KUULUU LASTEN URHEILUUN

•Kilpaileminen on lapselle kova juttu

•On tärkeää, että lapsi nauttii kilpailemisesta

•Aikuiset ratkaisevat kilpailemisen ilmapiirin

•Lasten kilpailut eivät ole aikuisten kilpailuja

•Tulos on tärkeämpi kuin paremmuusjärjestys tai sarjataulukko


Lähde: Nuori Suomi, teksti Henry Järvinen