|
Ensimmäinen tuomarileirini
Lämmin kesäaamu valkeni elokuussa 2004. Olin juuri täyttänyt 12 vuotta ja ensimmäinen tuomarileirini oli edessä. Yövyin sukulaisteni luona Ruokolahdella ja leirin avausaamuna isäni vei minut majoituskoululle. Minä ja toinen espoolainen nuorisotuomari olimme saanet yhteiseen käyttöömme Lingmannin Joelin tuomaripaidan, mistä olin ylpeä. Siihen vain selkään oma nimilappu hakaneuloilla ja katu-uskottavuus oli täydellinen.
Heti ensimmäisiin tuomarointeihin tuli sählinkejä, kun niitä aikaistettiin. Nimeltä mainitsematon Jyväskylän poika saapui Imatralle myöhässä, joten jouduin ottamaan hänen tuomarointinsa. Ottelut pelattiin Linnalan hiekkatekonurmella, yksi poikien ja yksi tyttöjen peli. Ensimmäisessä olin syöttötuomarina, toisessa taas kakkospesällä.
Myöhästynyt jyväskyläläinen oli jo puolituttu edellisiltä pelileireiltä. Myös leirin eräs helsinkiläinen tuomari oli jo aluesarjan peleistä naamatuttu. Meistä kolmesta ja yhdestä toisesta jyväskyläläisestä muodostuikin eräänlainen kopla. Olemme myös pitäneet yhteyttä Imatraa seuranneillakin leireillä ja leirien ulkopuolella. Myös muitakin tuttuja sain leireillä, joiden kanssa olen vieläkin yhteydessä.
Leirin aikana opin myös minulle uuden korttipelin, "Gärintsin". Sitä on tultu pelattu myös Imatran jälkeisillä leireillä. Olin silloin leirin nuorimpia tuomareita, joten pahempia yöseikkailuita ei tullut harrastettua. Nukkumassakin oltiin melkein heti hiljaisuuden jälkeen eikä naisten puolella pahemmin tullut käytyä vielä siinä iässä. Vesileppiksen uimareissulla olin kyllä siinä ryhmässä ainut poika reilun kymmenen tytön lisäksi, joten sen voi kaiketi laskea niihin meriitteihin.
Leirin aikana opin tuomaroimaan jotekin, sillä kun nyt ajattelen jälkeen päin, en tainnut olla silloin kovin kummoinen tuomari, vaikka siltä silloin tuntui. Innokkuutta ainakin piisasi, sillä onnistuin hankkimaan itselleni yhdelle päivälle seitsämän tuomarointia.
Leiriottelussa Imatra kohtasi Jyväskylän Kirin, jossa vieraat veivät voiton,joka oli minun mieleeni. Valitettavasti pelin aikana vain satoi kaatamalla, muuten sää oli aivan mainio.
Ainoa leirin harmina oli "Nallevaara". Kuuma kesä oli houkutellut Linnalaanpaljon mehiläisiä, joiden aikaan saama hunaja houkutteli karhun metsistänsä esille. Tämä rajoitti ulkona liikkumista, mutta onneksi mitään peliä eijouduttu perumaan. Ilalla kävimme välillä porukalla lyömässä.
Leiristä jäi hyvä maku suuhun, vaikka jouduinkin lähtemään kesken päättäjäisten junalle. Kotimatka sujui aika lailla nukkuessa ja olo oli jotenkin aika haikea uuden hienon koetun asian jäljiltä. Seuraavana kesänä tuplasinkin jo tuomarileirieni määrän ja hauskaa oli taas!
Kirjoittanut Aarne Puisto, Espoo
|